Juhannus

Avaan punaviinipullon valmiiksi hengittämään ja asetan sen pöydälle. Olen kattanut juhlaillallisen kahdelle. Paisti on vetäytymässä, lohkoperunat uunissa kypsymässä, kastike ja salaatti valmiina. Pöydän olen kattanut kauniisti, on oikein kynttilät ja tuoreita leikkokukkia. Vilkaisen kelloa, viisi yli seitsemän. Heikki lupasi olla kotona viimeistään seitsemältä. Mieleeni hiipi ajatus – ei kai hän taasen tee sitä, vaikka niin vakuutti varmasti tulevansa ajoissa – Heikki on usein luvannut tulla ajoissa, mutta varsinkin viimevuosina hän on monesti soittanut ja ilmoittanut, ettei pääsekään sovittuun aikaan. Minusta on alkanut tuntua, että hän pitää työstään paljon enemmän kuin minusta.

Silloin puhelin soi. Arvaan melkein mitä kuulen.

Otan luurin ja vastaan, ”Minna.”

”Hei, olen pahoillani, mutta minulla on palaveri ja siinä menee vielä kolmisen tuntia”, Heikki sanoo.

”Ei ole tosi! Etkö muista mikä päivä tänään on, 18.6. Ja vielä sunnuntai.”

”Muistan, muistan, minun syntymäpäivä. Mutta tämä palaveri on tosi tärkeä, tässä käsitellään minun saksan matkan yksityiskohtia ja minun on aivan pakko olla mukana. Toivottavasti et ole nähnyt paljon vaivaa illallisen eteen.”

”En ole nähnyt paljon vaivaa, kaksi tuntia siihen vain meni” vastaan kireällä äänellä ironisesti.

”Olen tosi pahoillani, hyvitä tämän kyllä”, Heikki sanoo kiireellisellä äänellä.

Arvaan hänen ajatusten olevan jo palaverissa. ”Hyvää 43-vuotispäivää”, toivotan ja suljen puhelimen.

– Mitenhän hän taaskin hyvittä, kun ei ole ikinä hyvittänyt mitenkään – ajattelen katkerana.

Heikki on minua vuoden vanhempi, hiukan vatsakas ja kaljuuntuva mies. Olisi silti ihan hyvän näköinen, jos ajattelisi tarkemmin mitä syö ja liikkuisi enemmän.

Menen keittiöön katsomaan lohkoperunoita, kypsiltä näyttivät. Otan pellin uunista ja kokeilen haarukalla, kypsiä ovat.

Kaadan itselleni lasillisen punaviiniä ja otan ruokaa. Sytytän kynttilät ja istuudun yksin syömään. Ruoka on jälleen onnistunut hyvin. – Ei tämä voi jatkua tällaisena. Heikki lähtee huomenna kolmeksi viikoksi saksaan ja minä joudun olemaan taasen yksin, - pohdi syödessä ja viiniä juodessa.

Kun olen syönyt, korjaan astiat pois ja laitan loput ruuat jäähtymään.

Kaadan itselleni kolmannen lasin viiniä. Otan viinilasin mukaan ja menen makuhuoneeseen. Siellä on tuolilla Heikin matkalaukku ja pukupussi valmiiksi pakattuna huomista varten. Istahdan vuoteeni reunalle ja katson itseäni vaatekomeron liukuoven peilistä. Hetken mielijohteesta nousen ylös ja riisun mustan, ihonmyötäisen leningin pois. Päälleni jää mustat pitsirintaliivit ja mustat lähes läpinäkyvät stringit. Vilkaisen peiliin ja riisun nekin pois. Katson uudestaan itseäni peilistä.

Peilistä näkyy korkeintaan 38-vuotiaalta näyttävä 42-vuotias, hoikka ja kiinteä nainen, jolla on pitkät mustat suorat hiukset ja kauniit kasvot. Vartalo on kiinteä ja pienehköt rinnat ovat vielä terhakasti painovoimaa uhmaten pystyssä. Jalkojen välissä on lyhyitä karvoja vain pienen kolmion alueella, muuten karvat on vasta vahattu pois. Rusketus on jo aika hyvä alkukesäksi, voiteen ja auringon ansiosta – Ei mikään hassumpi pakkaus, ei uskoisi että olen synnyttänyt kaksi lähes nelikiloista lasta. Ei näy mistään. Kannattaa lenkkeillä ja käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa. Toisaalta, mitä hyötyä siitä on ollut, Heikki ei edes tunnu huomaavan oikeasti sitä, minkä näköinen olen. Vaikka ohimennen kehuukin minua kauniiksi. Pikaista seksiä ja sitäkin korkeintaan kerran viikossa – huokaisen, ja vedän pelkän leningin päälleni.

Menen takaisin olohuoneeseen ja kaadan lisää viiniä itselleni. Mietin miten tähän tilanteeseen on tultu. Otan valokuva-albumin hyllystä. Meillä on semmoinen albumi, jota sanoimme pikaelämänkertakirjaksi, siihen on kerätty elämämme tärkeimmistä tapahtumista valokuvia. Istun albumin kanssa sohvalle ja alan käännellä sivuja. Ensin on muutama mustavalkokuva minusta pienenä ja vanhemmistani. Myös Heikistä ja hänen perheestä on kuvia. Molempien rippikuvat ja lukion viimeisen luokan luokkakuvat löytyvät.

Silloin seurustelin jo Heikin kanssa. Heikki on kotoisin Pyhännältä ja minä Oulusta. Olin 19-vuotias kun menimme naimisiin. Hääkuvassa näkyi jo Juha, minun vatsan pyöreytenä. Juha syntyi keväällä, ollessani viimeisiä päiviä 19-vuotias. On kuva myös vauva Katjasta, joka syntyi melkein tasan kaksi vuotta myöhemmin. On kuva muutosta Helsinkiin, Heikin opiskelun takia. Selaan albumia eteenpäin. Muutto omakotitaloon Vantaalle. Äidin hautajaiset. Lasten rippikuvat ja ylioppilaskuvat.

Aluksi meillä oli mukavaa, vaikka rahaa oli niukasti. Tuntuu että mitä paremmin Heikki tienaa, sitä huonommin meillä keskenään menee. Nykyisin Heikki on ainakin puolet vuodesta työmatkoilla ulkomailla ja kotona ollessa hän tuntuu olevan aina töissä tietokoneen ääressä. Lapset ovat opiskelemassa, Juha Helsingin yliopistossa, asuen sen vieressä yksiössä ja Katja Turun yliopistossa. Molemmat ovat nyt kesätyössä.

Selaan albumia takaisin päin ja pysähdyn katselemaan omaa lukion aikaista luokkakuvaa. Tulee mieleen, mitähän heille kaikille nykyään kuuluu.

Yhtä äkkiä päätän lähteä Ouluun lomalle, mitä minä täällä yksin kotona kökötän.

Ajatus tulee niin voimakkaana, että menen saman tien tietokoneelle katsomaan majoitus vaihtoehtoja.

Juhannus on tulossa – Onkohan Nallikarissa yhtään mökkiä vapaana – Googlaan Nallikarin leirintäalueen sivulle. Sieltä löydän mökkien varaussivu. Täytän kaavakkeen ja lähetän sen. Vastaus tulee, ei ole vapaita mökkejä – Harmi – Selaan lisää sivuja ja huomaan Eedenin kylpylän, katson puhelinnumeron ja soitan. Saan varattua 28-neliön huoneen merinäköalalla, ajalle 20.6 – 26.6

Minulle tulee yllättävän hyvä ja odottava olo.

Katson kelloa, se näyttää 22,22. Sammutan läppärini ja päätän mennä nukkumaan. Tulkoon Heikki sitten kun kerkeää.

Sänkyyn päästyäni nukahdan melkein heti.

”Huomenta kulta, en herättänyt sinua illalla kun nukuit niin sikeästi”, hän sanoo mennessään kylpyhuoneeseen.

– Kyllä olisi kannattanut herättää, ja pyytää kunnolla anteeksi – ajattelen surullisena. Jään makailemaan sänkyyn puoliunessa kunnes hätkähdän kunnolla hereille Heikin kolinoihin. Hän on jo pukeutunut.

Nousen ylös laittamaan aamupalaa. Laitan pöytään tuoremehua, leipää, juustoa ja kinkkusiivuja. Laitan myös kahvin tippumaan. Heikki touhuaa innostuneesti matkatavaroidensa ja tietokoneen kanssa. Kun kahvi on valmis, kaadan sen kuppeihin.

”Tule aamupalalle”, sanon.

”Joo.” Heikki tulee ja istuutuu pöydän ääreen.

”Moneltako taksisi tulee?”

”Kymmeneltä”

”Minä lähden käymään Oulussa sillä aikaa kun sinä olet saksassa, menen tapaamaan kahta lukioaikaista tyttökaveria, joihin olen pitänyt yhteyttä silloin tällöin. Heillä on nyt loma ja he pyysivät minua käymään siellä”, valehtelen sujuvasti.

”Milloin sinä ajattelit lähteä ja kauanko aiot viipyä?”

”Ajattelin lähteä huomenna ja viivyn noin viikon. Ei sovittu sen tarkemmin.”

”Millä sinä menisit”, Heikki kysyy jotenkin vähättelevästi.

”No, jos vaikka omalla autolla” vastaan vähän ärtyneenä.

”Mitä jos lapset tulevat sillä aikaa käymään, eikä täällä ole ketään.”

”Kenen lapset tällä tulisivat käymään, kun meidän omat on jo aikuisia ja heille minä voin soittaa, etten ole kotona.” Vastaan pisteliäästi ja nousen ylös tuolista. ”Kello on jo kymmentä vaille kymmenen, sinulla saattaa tulla kiire.”

”Mikset sinä ole puhunut tästä matkasta aikaisemmin?”

”Milloin? Ethän sinä ole nykyään koskaan kotona ja jos olet, niin istut vain nenä tietokoneessa kiinni”

”Töissä on niin kiire.” Heikki sanoo juoden kahvin nopeasti loppuun ja nousee ylös. ”Kuka katsoo talon perään jos sinä olet pois.”

– Töissä ja töissä, sanonko mihin saat sen työsi työntää –

”Naapuri, niin kuin ennenkin”, vastaan, vaikken vielä olekaan heiltä kysynyt.

Taksi ajaa pihaan. Heikki ottaa laukut, tulee luokseni ja antaa huolimattoman pusun.

”Ajattele vielä sitä matkaa, kannattaako lähteä niin kauas autolla.”

”Se on ajateltu ja päätetty. Hei hei ja hyvää matkaa”, vastaan kipakasti.

”Hei hei”, kuuluu vaisusti samalla kun ovi sulkeutuu.

Katson ikkunasta kun taksi lähtee pihasta, Heikillä on kännykkä korvalla. Arvaan hänen uppoutuneen jo täysin työasioihin.

Itse olen tehnyt välillä sihteerin hommia ja vaikka pidänkin sellaisesta työstä, ja olen siinä hyvä, niin olen aina asettanut perheen etusialle. Minulle on tarjottu kaksi kertaa vakituista sihteerin paikkaa, mutta olemme Heikin kanssa juteltuamme kieltäytyneet molemmista paikoista.

Alan valmistautumaan matkaa. Otan matkalaukut esiin ja mietin mitä ottaisin mukaan. Päätin ottaa vain hyvänäköisiä vaatteita, sillä aioin olla kaunis koko matkan – katsotaan saanko vielä miesten päät kääntymää. Ennen ainakin kun laitoin itseni viimeisen päälle, minut kyllä huomattiin. Sekä miehet että naiset – hymyilen mietteissäni.

Laukkuihin pakkaan puseroita, hameita ja leninkejä, pitkiä housuja en ota mukaan – käyttäkööt miehet pitkiä housuja tällä lomalla –. Alusvaatteista valitsen vain kaikkein seksikkäimmät ja otan myös kahdet paljastavimmat bikinit, mitä löydän kaapistani – Seksikäs se naisen pitää lomalla olla – Kengät valitsen asukokonaisuuksien mukaan, melkein kaikki ovat korkokenkiä. Läppärin otan myös mukaan ja kameran, vaikka kännykässänikin on hyvä kamera. Meikkiä otan täyden setin ja tarvittavat hygieniatarvikkeet. Kun laukut on pakattu, kello on jo yli kaksitoista. Menen keittiöön syömään eilisiä ruoan tähteitä ja samalla mietin mitä pitäisi vielä tehdä.

Naapurissa pitää käydä. Viereisessä omakotitalossa asui viehättävä eläkkeellä oleva pariskunta, mies joutuu käyttämään pyörätuolia huonojen jalkojen vuoksi. He ovat melkein aina kotona ja ovat ennenkin hakeneet meidän postin ja kastelleet kukat. Vaimo tietää miten meidän hälytin toimii ja hänellä on meidän avain. Avain on ollut hänellä jo kauan siltä varalta, että jos joku meistä on unohtanut oman sisälle. Aika monta kertaa hän on pelastanut meidät pulasta.

Ja lapsille pitää soittaa, etten ole kotona vaan hurvittelemassa maailmalla. Kaupasta pitää käydä ostamassa vähän matkaevästä ja muutama siideri. Siinä kai ne tärkeimmät on.

Illalla kun olen siistinyt paikat, heittänyt pilaantuvat ruuat pois ja tehnyt kaikki tarvittavat hommat, istahdan TV:n ääreen katsomaan uutisia ja säätä. Uutiset olivat pelkkää Lähi-itää, mutta säätiedotus lupaa hyvää säätä jopa juhannukseksi. Laitan puhelimen herättämään minut kuudelta aamulla, koska aion lähteä ajoissa liikkeelle. Riisun kaikki vaatteet ja menen nukkumaan. Sängyssä ajattelen vielä meidän suhdetta, mutta nukahdan melkein heti.

Kannan matkalaukut vuoden vanhaan vihreään Volkswagen Passat:iin. Kun olen saanut matkatavarat autoon, varmistan että ulko-ovi menee lukkoon ja kytken hälyttimen päälle. Peruuttaessani autoa pihalta vilkaisen taloamme, 180 neliötä hyväkuntoista taloa jossa asu yksi ihminen ympäri vuoden ja toinen puolet vuodesta.

Käännän auton tielle ja suuntaan kohti Oulua. Kello on vasta varttia vaille kuusi. Arvioin matkaan kuluvan noin kahdeksan tuntia.

Aurinko on nousemassa aivan pilvettömälle taivaalle, kun lähden ajamaan kohti Lahtea. Olo on jotenkin huojentunut ja kärsimätön. Haluaisin olla jostakin syystä jo perillä Oulussa. En ole käynyt Oulussa yhdeksään vuoteen. Viimeksi kävin äidin hautajaisissa. Isä ja äiti olivat eronneet 3 vuotta ennen äidin kuolemaa ja isä asuu nyt Rovaniemellä uuden vaimon kanssa. Minun välit isään ovat olleet huonot erosta asti ja oikeastaan ennen sitäkin. Joulukortit ovat nykyään pääasiallinen yhteydenpitoväline meidän kesken. Kun äiti kuoli kolarissa, eikä minulla ole sisaria, niin minulla ei ole ollut mitään asiaa Ouluun. En tiedä miksi minä nyt olen niin malttamaton pääsemään sinne – johtuneeko vapaudesta tai lomasta jonka saan viettää aivan yksin niin kuin haluan –

Meidän piti lähteä huhtikuussa Heikin kanssa kolmeksi viikoksi Thaimaahan, mutta matka peruuntui Heikin työkiireiden vuoksi. Kuten monet muutkin matkat ja suunnitelmat ovat peruuntuneet samasta syystä.

Äänekosken paikkeilla pysähdyn huoltamolle tankkaamaan, vaikka bensaa olisi riittävästi Ouluun asti. Haluan kuitenkin päästä välillä jaloittelemaan ja vessaan. Myös kahvia ja sämpylää tekee mieli, vaikka en olekaan vielä kovin nälkäinen. Tankattu ja vessassa käytyäni, menen tiskille josta otan juustosämpylän ja kahvin. Maksan bensan ja muut ostokset Visalla. Onneksi minulla on omaa rahaa aika paljon, johtuen äidin perinnöstä. Kun kävelen tarjottimen kanssa pöytään, niin huomaan kahden miehen seuraavan katseella tarkasti minua – taidan olla vielä aika kiinnostavan näköinen – ajattelen istuessani hymyillen tuoliin.

Kello on kymmentä vaille kolme kun pysäköin Passatin Eedenin parkkipaikalle, ilma on lämmin ja minulla on hiki vaikka autossa onkin ilmastointi. Otan käsilaukun, kävelen kylpylän vastaanottoon ja kirjaan itseni sisään. Saan huoneen avainkortin ja lämpimät tervetulotoivotukset vastaanoton nuorelta mieheltä. Katselen aulassa ympärilleni. Kaikki on aivan erinäköistä kuin viimeksi täällä käydessäni, mutta siitä onkin aikaa. Silloin Heikki ja lapset olivat mukana.

Haen autosta matkalaukut ja seuraan opasteita huoneeseeni. Huoneeni sijaitsee uudemmassa, 2002 valmistuneen siiven kolmannessa kerroksessa. Menen hissillä kolmanteen kerrokseen ja kävelen käytävää pitkin, katsoen huoneiden numeroita. 308, siinähän se on, työnnän kortin lukkoon ja avaan oven.

Astun huoneeseen. Huone on kaunis ja ylellinen. Lasken laukut lattialle ja katselen ympärille. Huone on tarkoitettu yhdestä neljälle henkilölle, siksi siinä on kaksi leveää sänkyä. Sängyissä on punertavat päiväpeitot. Vihreät verhot reunustavat ikkunoita ja parvekkeen ovea. Ikkunasta avautuu hieno merinäkymä. Riisun hikiset vaatteeni ja menen kylpyhuoneeseen. Otan virkistävän suihkun ja kuivaan itseni valkoiseen, pehmeään jättipyyhkeeseen. Kiedon pienemmän pyyhkeen päähäni märkien hiusten ympärille. Menen takaisin huoneen puolelle ja heitän jättipyyhkeen sängylle. Huone tuntuu lämpimältä, joten kävelen parvekkeen ovelle ja avaan sen.

Minulle tulee pakottava halu astua parvekkeelle pelkkä pyyhe päässä. Seison oviaukossa, – mitä jos joku mies näkee minut alasti parvekkeella? Mitä se haittaa, ei hän kuitenkaan tunne minua ja eikö olisi kiihottavaa jos joku iso, komea mies katselisi minua. – Olen jo puoleksi hivuttautunut parvekkeelle, pysähdyn ja otan pari askelta taaksepäin – raukkis, raukkis, oikea raukkis – toistelen itselleni vakavana.

Seison hetken paikallani, kun villit ajatukset singahtelivat päässäni. Astun askeleen lähemmäs ovea ja sitten toisen. Seison oviaukossa, tunnen kuinka alapäätäni alkaa kuumottaa. – Käy kurkkaamassa kaiteelta – yllytän itseäni. Se on metallinen pystypienoin varustettu läpinäkyvä kaide. Pakotan itseni ottamaan vielä kolme askelta tarttuen kaiteeseen. Keskikesän aurinko lämmittää minun reisiä, vatsaa, rintoja ja kovana olevia nännejä. Seison siinä kädet suorana edessä puristaen kaidetta antaen auringon lämmittää vartaloani.

Makaan huohottaen sängyllä ja sitten purskahdan ääneen nauramaan – olen ollut lomakohteessa vasta tunnin ja sain jo ensimmäisen orgasmi, ei huono alku lomalle. –

Siinä raukeana maatessani ajattelen – tuo parvekkeella käynti oli hurjinta mitä olen tehnyt pitkään, pitkään aikaan, aika säälittävää. Minun elämä on ollut kuin mäkihyppääjän hyppy, ensin kovaa ja korkealle rakastuessani Heikkiin. Sitten tasainen vaihe kun lapset syntyivät ja Heikki opiskeli. Heikin valmistuminen ja pääsy Nokialle töihin sysäsi meidät liukuun alaspäin. Mitä korkeammalle Heikki kohosi Nokian portailla, sen kovempi vauhti alaspäin meillä oli. Katjan muutto Turkuun oli kuin hyppyrin keula. Kova ponnistus ylöspäin minulta suhteemme kannalta ’vihdoinkin kahden’ mutta yksin ponnistaessa alkaa väistämättä hurja kiito allaspäin. Nyt odotan, millainen rysähdys on alastulo. Se tulee varmasti. Saa nähdä kiipeänkö hyppyriin uudestaan Heikin kanssa tai jonkun muun. Sinne aion kuitenkin vielä kiivetä ja pysyä siellä mahdollisimman pitkään. –  

Nousen sängystä hyvällä tuulella. Tartun matkalaukkuihin ja nostan ne sängylle. Avaan isomman laukun joka sisältää vaatteeni. Olen pakannut vaatteet ripustimien kanssa, niin minun ei tarvitse kuin nostella ne vaatekaappiin. Alusvaatteet ovat kahdessa pussissa. Kun isompi laukku on tyhjä noin minuutin päästä, avaan pienemmän laukun. Siinä ovat kengät, meikit, hygieniavälineet ja läppäri sekä vähän muuta tavaraa. Läppärin nostan pöydälle ja kytken virtajohdon seinään – täytyy selvittää vastaanotosta, miten pääsen tällä verkkoon – muut tavarat laitan sopiviin paikkoihin. Tyhjät matkalaukut laitan sisäkkäin ja nostan ne niille varattuun paikkaan.

– Tämä se on minun koti seuraavat kuusi päivää – ajattelen hymyillen.

– Pitää varmaan lähteä syömään, nälkähän tässä jo on, pitäisikö kuitenkin laittaa jotain muuta päälle kuin tämä pyyhe –

Otan pyyhkeen pois kävellessäni kylpyhuoneeseen. Kylppärissä on hiustenkuivaaja jolla kuivaan hiukseni. Samalla reissulla pesen myös alapääni. Siirryn huoneen puolelle, laitan pienemmän pyyhkeen työpöydän edessä olevalle vihreälle tuolille ja istun alastomana sille. Seinässä pöydän yläpuolella on iso peili. Katson kasvojani peilistä – hiukan meikkiä niin olen tosi hyvän näköinen – laitan sellaisen sinisen keskikeveän meikin, joka sopii tähän aikaan vuorokaudesta. Meikattuani nousen ylös tuolista ja aukaisen vaatekaapin oven – nyt jotakin räväkkää päälle, ensimmäisen illan kunniaksi – otan sinisen, tiukan ja aika lyhyen mekon. Katson peilistä miten väri sopii minulle. Minulla on siniset silmät ja nyt kun iho on ruskettunut, väri sopii hyvin. Talvella tämä väri tekee minut liian kalpean näköiseksi.

Tyhjennän alusvaatepussit vetolaatikoihin, lajittelen ylimpään pikkarit, toiseen liivit ja kolmanteen bikinit. – Minulla ei ole valkoista mekkoa ja juhannus on tulossa joten huomenna menen käymään kaupungilla ostoksilla – mietin valitessani pikkareita ja liivejä. Valitsen siniset alusvaatteet ja vedän ne päälleni. Mitähän sitä söisi, mietin pukiessani mekkoa, on jo aika kova nälkä. Pujotan vielä siniset kengät jalkaan – olen kuin Picasson sinisen kauden malli – ajattelen huvittuneena.

Otan hopean värisen käsilaukun johon laitan lompakon, kännykän vähän hätämeikkejä ja avainkortin. Vilkaisen vielä itseäni peilistä, lyhyt sininen, tiukka mekko, siniset korkeakorkoiset kengät ja korpinmusta tukka ovat aika näyttävä yhdistelmä.

Lähden etsimään ruokapaikkaa. Menen hissillä pohjakerrokseen ja kävelen kohti aulaa, ihmisiä on paljon liikkeellä, perheineen, pareittain ja yksin. Kylpylässä tuntuu olevan paljon asiakkaita. Ja huomaan herättäväni mielenkiintoa monessa heistä.

Tulen opastekartan luo, olet tässä, on merkitty punaisella pisteellä – missä muuallakaan olisin kun tulin juuri tähän – katson opastetta. Maisemaravintola on ruokapaikka, josta saa ruokaa tähän aikaan. Suuntaan sinne. Ravintolasta on upea näköala merelle, istuudun tyhjään pöytään ja katselen ympärilleni. Seinäkellosta näen ajan, kello on vartin yli kuusi. Ihmisiä on aika paljon, toiset syövät ruokaa ja toiset juovat olutta tai limsaa. Päätän tilata pullon hyvää punaviiniä. Kaunis, noin 20-vuotia tarjoilijatyttönen tulee luokseni, toivottaa hyvää iltaa ja ojentaa ruokalistan.

”Saako olla jotain juotavaa” onneksi tyttö ei teitittele.

”Onko sinulla viinilistaa” kysyn ja tyttö ojentaa sen minulle. Katson listaa.

”Tuo pullo Palandri Estate Cabernet Merlot-punaviiniä.”

Tarjoilija kiittää ja lähtee hakemaan viiniä, tartun ruokalistaan – taidan ottaa vain pääruuan, annos on kuitenkin niin iso, etten jaksa syödä muuta – silmäilen listaa. Härän sisäfileepihvi, korvasieni-jaloviina-kastikkeella tuntuu herkulliselta. Sen minä päätän tilata.

Tarjoilija tuo viinipullon ja kaataa sitä lasiin. ”Joko valitsit ruuan”, hän kysyy hymyillen.

”Jo, minä otan härän sisäfileepihvin, korvasieni-jaloviina-kastikkeella”

Tarjoilija kiittää hymyillen ja lähtee täyttämään tilausta. Seuraan hänen menoa – siitä saa joku ”nokialainen” kauniin kotitalouskoneen – ajattelen kyynisenä. Juon viiniä ja katson vihkisormuksia miettien, ottaisinko ne pois loman ajaksi. Päätän kuitenkin pitää ne sormessa.

Ravintolaan tulee koko ajan lisää ihmisiä. Perheet ja pariskunnat juttelevat iloisina ja usein kuuluu naurun remahduksia. Katson heitä kateellisena – tuommoisia mekin olimme viimeksi täällä ollessamme, tuntuu kuin se olisi ollut toisessa elämässä. –

Yhtä äkkiä mieleeni tulee, etten muistanut antaa Heikille hänen syntymäpäivälahjaa. Olin ostanut hänelle uuden valokuvauskirjan, valokuvaus on oikeastaan Heikin ainoa harrastus. No ei hän ole sitä ansainnukkaan, ajattelen katkerana ja kaadan itselleni toisen lasin viiniä.

Tarjoilija tulee kantaen annostani ja laittaa se eteeni. ”Saako olla muuta?”

”Ei kiitos” vastaan – pysy erossa ”nokialaisista” – tekee mieli vielä jatkaa.

Tyttö toivottaa vielä hyvää ruokahalua ja rientää toisen pöydän luo. Katson ruoka-annosta, se näyttää hyvältä ja nyt huomaan kuinka nälkäinen oikeasti olen. Alan syömään herkullista ruokaa. Syödessäni vastapäiseen pöytään tulee perhe istumaan, kaksi nuorta tyttöä selkä minuun päin ja heidän vanhempansa vastapäätä. Minä meinaan vetää ruokaa henkeen – herrajumala, tuohan on se auringonottaja, jolle esittelin itsestäni kaiken ja ’joka tuli yöllä altaalle’ – tunnen kuinka puna leviää kasvoilleni. Mies vilkaisee minua, mutta ei osoita tuntemisen merkkejä – huh, ei se tunnista minua, olisi ollut nolo tilanne – ajattelen. – Toisaalta olisi kiihottavaakin olla tässä kasvot vastakkain jos hän tunnistaisi minut. –

Katson syödessäni vaivihkaa heitä. He ovat näköjään tulleet juomaan, koska tarjoilija tuo heille kaksi limsaa ja kaksi olutta. Perheellä on hauskaa. Seuraan heitäkin kateellisena. Kun he ovat juoneet juomansa, he nousevat ja lähtevät kävelemään minusta poispäin, mies viimeisenä. Mies kääntyy minuun päin, katsoo suoraan silmiin, hymyilee ja vilkuttaa sormillaan. Sitten hän kääntyy ja menee perheensä perässä.

Tunnen kuinka puna leviää taasen naamalleni – kyllä se sittenkin tunnisti minut, no ei kai se niin vaarallista ole –, tunnen taasen kuumotusta alapäässä, – no nythän minähän kiihotun helposti. –

Kun ole syönyt ruuan ja juon kolmatta lasillista viiniä, tarjoilija tulee hakemaan astioita. ”Maistuiko ruoka.”

”Ruoka oli todella hyvää, kiitä kokkia.”

”Välitän kiitokset, saako nyt olla muuta?” hän kysyy herttaisesti hymyillen.

– Vältä ”nokialaisia” – ”Ei kiitos, laita nämä huoneen 308 piikkiin”, vastaan.

Tarjoilija ottaa astiat, pyyhkäisee vielä pöydän ja asettelee viinilasin ja pullon hyvin saataville, ja poistuu.

Otan käsilaukun ja lähden käymään naisten huoneessa. Matkalla huomaan noin 45-vuotiaan ison, ruskeatukkaisen miehen joka seuraa minua tiiviisti katseellaan. Mies on hauskan näköinen ja hymyilee minulle. Hymyilen takaisin kävellessäni hänen ohi. Vessassa käyn tarpeilla ja tarkastan meikin kunnon, meikki on mielestäni hyvä. Lähden takaisin ravintolaan ja istun pöytääni. Tarjoilija tulee luokseni, antaen laskun kuitattavaksi.

”Hauskaa illan jatkoa” hän toivottaa ja lähtee jatkamaan töitään.

Katselen merelle ja mietin vielä auringon ottajaa. ”Anteeksi, saanko istua tähän?”, kysyy vieressäni seisova ruskeatukkainen, iso ja hymyilevä mies, osoittaen pöydän toisella puolella olevaa tuolia.

Katson ylös, ”joo, kyllä se on vapaa”, sanon vähän hämilläni..

”Aarne”, mies sanoo ja ojentaa käden.

”Minna”, vastaan tarttuen hänen käteen. Käsi on todella iso ja puristus on luja, mutta ei liian, vaan luotettavan tuntuinen.

Aarne päästää käden irti ja menee vastapäiseen tuoliin istumaan. Hän on hauskan näköinen ja hänen ääni on miellyttävän matala.

”Haluaisitko jotain”, hän kysyi

”En, söin juuri ja minulla on viiniä” sanoin osoittaen viinipulloa.

”Mistä päin olet”, Aarne kysyi viittoillen samalla tarjoilijalle.

”Nykyisin Vantaalta mutta olen syntynyt Oulussa Heinäpäässä, joskus tuhat vuotta sitten.”

”Miten niin tuhat vuotta sitten, veikkaisin 70-luvulla.”

”Tuntuu niin kaukaiselta ajalta, kun asuin Oulussa. Mistä itse olet?” kysyin hyvilläni hänen arvauksesta.

”Synnyin Patelassa, tuossa kymmenen kilometrin päässä Oulun keskustasta, mutta nykyisin asun Kajaanissa. Tulin viettämään juhannusta Nallikariin, minulla on mökki vuokrattuna tuosta leirintäalueelta”

”Veit minun mökin, yritin vuokrata mökin, mutta sinä olit vienyt viimeisen”, sanoin nauraen.

”Voit sinä tulla sinne minun kanssani asumaan. Kyllä me yhdessäkin siihen mahdutaan” Aarne sanoo leveästi hymyillen.

”Voi harmi, ehdin jo vuokrata huoneen täältä kylpylästä.”

”Oletko yksin,” Aarne kysyi vilkaisten tahattomasti minun vasenta nimetöntä.

”Olen, tulin viettämään juhannusta Ouluun. Lapset ovat opiskelemassa ja mies reissaa maailmalla.

”Minkä ikäiset lapset sinulla on, jos saan kysyä?”

”20 ja 22-vuotiaat.”

”Ei ole tosi, kymmenvuotiaanako sinä aloit lapsia tehdä?” Aarne kysyy epäuskoisena.

”Ole imartelematta, esikoispojan synnytin 19-vuotiaana ja tytön 21-vuotiaana. Onko sinulla lapsia.”

”Minulla on yksi 24-vuotias tyttö ja yksin todella söpö 2-vuotias tytöntyttö”, hän sanoo sellaisella äänellä, että arvaan hänen olevan täysin vahaa heidän käsissä.

Juttelemme aivan luontevasti kaikista asioista. Selviää että hän on arkkitehti ja eronnut vaimostaan neljä vuotta sitten.

Kerron miehestäni, hänen työstää, työhön paneutumisesta ja varsinkin työmatkoista.

Ilta kuluu todella rattoisasti jutellessa ja vähän juodessa. Kellon ollessa puoli yksitoista, Aarne sanoo anteeksi pyydellen, ”Minun on pakko lähteä nukkumaan, lupasin kaverille lähteä juhannuslohen pyyntiin neljältä aamulla. Lähdemme veneellä merelle ja täytyy olla varmaan jonkinlaisessa kunnossa, etten putoa veneestä. Haluaisin kyllä jatkaa meidän keskustelua vielä pitempään.”

”Parempi mennä nukkumaan, ettet päädy juhannustilastoon, hukkuneiden kohdalle. Minunkin pitää huomenna käydä kaupungilla ostoksilla. Parempi lähteä aamulla ennen kuin tulee liian kuuma, lupasivat huomiseksi lämmintä ja aurinkoista ilmaa.”

Aarne tilaa laskun ja maksaa sen. Nousemme ylös ja lähdemme ravintolasta. Aulassa hyvästelemme – suutele minua –

”Toivottavasti näemme vielä”, Aarne sanoo.

”Varmaankin” sanon – suutele minua, ja saata huoneeseeni, niin unohdetaan kalat ja kaupunki reissut – Hyvää yötä, älä hukuta itseäsi.”

”Lupaan, en huku, hyvää yötä” Aarne vastaa.

Lähdemme molemmat kohti omaa yöpaikkaamme. Huoneessani olen todella ristiriitaisissa tunnelmissa. Puhuin Aarnen kanssa enemmän asioistani muutamassa tunnissa, kuin Heikin kanssa varmaan kuukaudessa.

Laskeudun alas kadulle ja katselen ympärilleni, ei näy Stokkaa. Kävelen kahden noin viisitoistavuotiaan tytön luo ja kysyn heiltä tietävätkö missä Stockmann on. He neuvovat reitin.

Tavaratalo ei ole kaukana. Menen tavarataloon sisään ja vastaani tulee voimakas hajuveden tuoksu – taitaa olla kosmetiikka osasto. – Kävelen sen läpi ja pysähdyn opasteen luo. Katson missä naisten vaatteet sijaitsevat ja nousen sinne liukuportaita.

Valitsen puhtaanvalkoisen ja vaaleankeltaisen mekon. Menen sovituskoppiin ja kokeilen ensin keltaista mekkoa, katson peileistä eri suunnasta, koko on hyvä mutta en pidä väristä. Riisun sen pois ja sovitan valkoista, se sopii täydellisesti. Valkoinen oikein loistaa hiuksiani ja ruskettunutta ihoani vasten, mekko on ehkä liiankin lyhyt, mutta en välitä siitä - tämän minä otan – riisun mekon ja laitan omat vaatteet päälleni – tarvitsen vielä tähän sopivan alusasun – otan mekot ja vien keltaisen takaisin rekkiin. Alusvaateosasto on vieressä, menen sinne. Haluan valkoiset, niukat alusvaatteet. Katselen asuja mutta en löytänyt mitään mieleistä. Päätän joka tapauksessa ostaa mekon ja menen kassalle laittaen ostokset tiskille. Myyjä ottaa hymyillen vastaan ostoksen, lukee koneella viivakoodin ja sujauttaa mekon pussiin.

”En löytänyt mieleistä alusasua, olisikohan tästä kaupungista jotain alusvaateliikettä” kysyn häneltä.

”Voi onhan toki” ystävällinen myyjä sanoo ja neuvoo reitin piirtämällä sormella pöydän pintaan jälkeä jättämättä.

Maksan ostokseni Visalla ja lähden etsimään myyjän neuvomaa alusvaateliikettä, joka löytyykin helposti. Nuori kaunis vaaleatukkainen naismyyjä on juuri järjestämässä rekkejä myymälän takaosassa ja tervehtii minua nyökkäämällä. Katselen hetken ympärilleni kun huomaan lähes läpinäkyvältä näyttävän setin. Kun otan sen käteen, se tuntuu niin kevyeltä, kuin ei olisi mitään kädessä. Otan oikean kokonumeron ja käyn sovittamassa sitä alusasuni päälle. Olkaimet ovat läpinäkyvät ja irrotettavat, elikkä mekkooni sopivat, ja kokokin on sopiva.

”Löytyikö mitään sopivaa” myyjä kysyy kun tulen sovituskopista.

”Kyllä kiitos, tällaiset” vastaan ja ojennan setin myyjälle, joka kiirehtii niiden kanssa tiskin taakse.

”120 €” hän sanoo ja katsoo minua, ”jos nämä eivät toimi, niin vika ei ole ainakaan sinussa.”

Annan Visan hänelle hymyillen ja sitten vastaan nauraen, ”Toivottavasti toimii, ettei tarvitse palauttaa. Tarkoitushan on että ne ovat päällä mahdollisimman vähän aikaa.”

”Me emme ota takaisin revittyjä vaatteita” myyjä vastaa nauraen hänkin.

Allekirjoitan kuitin, otan Visan ja ostokset. Kiitän ja toivotan hyvää juhannusta.

”Hyvää ja vähävaatteista juhannusta”, toivottaa myyjä takasin.

– Olipa mukava myyjä, juuri oikeassa ammatissa, asiakaspalvelutehtävissä – lähden hyvällä mielellä liikkeestä ja kävelen torille. Mereltä puhaltaa raikas merituuli. Torilla on paljon myyntikojuja ja ihmisiä. Kävelen jäätelökioskin luo ja ostan mansikkapehmiksen. Katselen ympärilleni ja menen rantaan istumaan. Aurinko paistaa lämpimästi ja katselen ihmisten hyörinää. Kun olen syönyt jäätelön, lähden kävelemään kohti autoa. Matkalla huomaan vanhan aitan kulmalla koreja myynnissä – tuommoinen on kätevä rannalla mukana – myyjä tulee minun luo esittelemään koreja. Löydän juuri sopivan kokoisen, ostan sen ja laitan muovikassit siihen. Kävelen kohti pysäköintitaloa ja havaitsen matkalla pankkiautomaatin. Nostan 280 € rahaa.

Kun tulen takaisin kylpylää, vien ostokset huoneeseeni ja lähden syömään ravintolaan. – Tänään voisin käydä allasosastolla uimassa – mietin syödessäni herkullista siikaa. Syötyäni menen huoneeseeni levähtämään vähäksi aikaa. – Eihän sitä täydellä vatsalla uimaan saa mennä. – Istahdan tietokoneen ääreen ja käynnistän sen. Koneen käynnistyttyä tarkastan sähköpostini, minulle on tullut neljä sähköpostia. Ensin vastaan molemmilta lapsiltani tulleisiin viesteihin. Katja on menossa Turun saaristoon juhannuksen viettoon ja Juha jonkun kaverin mökille Sipooseen. Yksi viesti on kaveriltani Tuulalta, johon vastaan myös. Viimeinen viesti on Heikiltä. Hän kertoo ensin omasta matkasta, sitten tulee ainainen kertomus työstään ja lopuksi hän kysyy missä olen ja miten on mennyt. Vastaan asuvani Oulussa hotellissa, sen kummemmin erittelemättä missä hotellissa. Kerron myös meneväni juhannuksen viettoon luokkakaverin mökille. Lähetän viestin.

Meidän perheellä yhteyden pito tapahtuu nykyisin paljolti sähköpostilla, kun kaikilla on kone.

Luen vielä uutisia Hesarin verkkolehdestä ja katson iltapäivälehtien otsikot.

Menen suihkuun ja pesen itseni. Sen jälkeen laitan pienet bikinini päälleni ja menen allasosastolle.

– onneksi täällä ei ole aivan kauheasti porukkaa. – Kävelen altaaseen, ja huomaan muutaman miehen seuraavan minua katseella hyvinkin tarkkaan. Lähden uimaan virran mukana. Aikani uitua menen ulkoaltaalle – ei näy sitä tummaa miestä joka oli yöllä täällä minun kanssani – ajattelen huvittuneena. Uin altaan reunalle ja nousen istumaan sille. Suljen silmät. Aurinko lämmittää mukavasti – harvoin ovat näin lämpimät ilmat tähän aikaan kesästä. –

”Tarkeneeko siinä?” kysyy miesääni vierestäni.

Avaan silmäni hätkähtäen, katson ja punastun, ” Kyllähän sitä uimapuku päällä” änkytän vastaukseksi auringonottaja miehelle.

Mies katsoo bikineitäni epäillen, ja sanoo nauraen ”taitaa olla aika pieni lämpökerroin tuolla asulla.”

”Isääää, me ollaan lähdössä” kuuluu nuoren tytön huuto.

”Tulen” huutaa isääää takaisin ja jatkaa minulle normaalilla äänellä hymyillen leveästi. ”Hauskaa ja lämmintä juhannusta sinulle, äläkä palelluta paikkoja.”

”Lämmintä juhannusta sinullekin”, sanon hymyillen ja vähän varmemmalla äänellä.

Mies lähtee uimaan vaaleahiuksisen tytön luo ja he menevät yhdessä kylpylään sisälle.

Istun altaan reunalla enkä oikein tiedä mitä ajatella. Toisaalta olen häpeissäni, mutta tarkemmin ajateltuna mitä se haittaa vaikka tuntematon mies onkin nähdyt minut alasti. – Minä lähdenkin tästä yhteissaunaan, näyttäydyn muillekin – päätän ja hyppään altaaseen. Uin sisälle ja nousen altaasta. Menen naisten saunaan, riisun bikinini, käväisen suihkussa ja menen yhteissaunaan. Saunassa on niin höyrystä ja hämärää etten meinaa nähdä mitään. Istuudun ja katselen höyryn läpi. Siellä on puolenkymmentä ihmistä. Kaikki muut ovat miehiä mutta höyryn vuoksi en erota yksityiskohtia.  – Eipä täällä voi paljon itseään esitellä – ajattelen huvittuneena päähänpistostani. Aikani istuttua höyryssä, joka muistuttaa Lontoota 1800- luvulla ja lähden suihkuun. Pesen vielä itseni ja lähden allasosastolta.

Huoneessani lepäillessäni mietin mitä tekisin illalla. Taidan viettää rauhallisen illan. Käyn syömässä jotain kevyttä ja ostan pari lehteä.

Torstai on vähän pilvisempi päivä, mutta onneksi aatoksi luvattiin aurinkoista. Vietän aamupäivän shoppaillen ja katsellen kaupunkia. Paljon on kaupunki muuttunut mutta paljon löytyy vanhaa tuttuakin. Välillä käyn Rossossa syömässä herkullisen pitsan.

Takaisin kylpylään tultuani päätän vuokrata polkupyörän ja käydä pitkällä lenkillä, etteivät pitsat ja muut hyvät ruuat ala näkymään vatsalla. Vaihdan sopivamman asun päälleni. Laitan shortsit ja t-paidan ja päätän ottaa varalta mukaan myös hupparin. Otan vyölaukkuun tarpeelliset tavarat.

Menen aulaan ja kysyn mistä saan vuokrata pyörän. Ystävällinen vastaanoton nainen neuvoo minua. Saan pyörän, kypärän ja pyöräilykartan. Ostan vielä purkillisen Battery Energy Drink juomaa. Lähde ajelemaan kohti Pateniemeä. Oulussa on tunnetusti hyvät pyörätiet. Pyöräilen lujalla vauhdilla saadakseni kunnon hien ja pitsan kalorit poltettua. Ilma on muuttunut taas aurinkoiseksi. Käyn Pateniemessä – täällä se Aarne on viettänyt lapsuutensa – ajattelen siellä pyöräillessäni. Jatkan makaa kohti Linnanmaan yliopistoaluetta. Täällä minäkin olisin luultavasti opiskellut jos en olisi saanut Juhaa, ajattelen haikeana. Vaikka lapset ovat minulle tosi rakkaat ja tärkeät. Linnanmaalta suuntaan kohti Koskelaa. Osa maisemasta on tuttua, mutta tänne on rakennettu niin paljon uutta, että välillä tuntuu kuin olisin aivan oudossa paikassa. Onneksi minulla on kartta mukana. Ajan vielä Tuiraan ja sieltä takaisin Nallikariin.

Pyöräilyretki teki todella hyvää. Päätän käydä vielä kylpylän saunassa kunnolla hikoilemassa.

Seitsemän aikaan lähden syömään ravintolaan. Matkalla huomaan että tanssiravintola Nicossa on tänään 21.00 - 01.00 tanssit. – Sinne minun täytyy ehdottomasti mennä. – Syötyäni herkullisen illallisen lähden huoneeseeni valmistautumaan tansseja varten. Minulla on hyvännäköinen mustavalkoinen salsahame, jonka helma on vähän alle polven ja siihen sopiva pusero, jossa on niin iso kaula-aukko, että voin jättää olkapäät paljaaksi. Rintaliivejä en tarvitse.  Sovitan vaatteita ja näytän omasta mielestäni upealta. Avaan pikkuhousulaatikon miettien mitkä valitsen – tarvitsenko minkäänlaisia. Olenhan nuorempanakin käynyt Heikin kanssa tansseissa ilman pikkareita ja hänestä se oli seksikästä. Nykyisin jos saisin Heikin tansseihin, voisin pukea jalkaan vaikka villahousut, ei se mitään huomaisi. Jospa nyt olen seksikäs – päätän ja jätän pikkarit pois. Ihmettelen Heikin suhtautumista minuun nykyisin, tuntuu kuin minä olisin joku hänen vakiovaruste, johon ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota. Vaikka hän harrastaa nykyisin valokuvausta, niin hän ei ole koskaan ehdottanut, että ottaisi minusta eroottisia kuvia. Minä olisin kyllä suostunut. Nuorempanakin me harrastimme seksiä monenlaisissa paikoissa, joissa joku saattoi nähdä ja se kiihotti minua kovasti.

Kun olen tyytyväinen meikkiini, hiuksiini ja asuuni, otan lasin siideriä ja istun nojatuoliin katsomaan televisiota. Surffaan kanavilla keskittymättä oikein mihinkään. Otan toisen lasin siideriä ja tunnen kuinka se alkaa lämmittää ja rentouttaa. Kello on yhdeksän kun olen tyhjentänyt melkein kolmannen lasin. Nyt on aika lähteä Nicoon.

Menen portaita pitkin ja tunnen itseni seksikkääksi ja jännittyneeksi – löytäisinpä unelmien prinssin joka veisi minut Ferrarilla Venetsiaan, loppumatka tietenkin gondolilla – ajattelen hymyillen. Ravintolassa on aika paljon ihmisiä. Kävelen baaritiskille ja istun jännään pallotuoliin, noin 30-vuotias, komea baarimikko tulee heti palvelualttiina luokseni.

”Iltaa, mitä saisi olla?” Hän kysyy valloittavasti hymyillen.

– Sinut tuonne minun huoneeseen – ”Anna yksi ampiainen.”

”Tulee heti.”

Hetken päästä baarimikko ojentaa ampiaisen minun eteeni ja kysyy, ”saako olla muuta?”

– Mene alastomana odottamaan minun sänkyyni – ”Ei nyt tällä hetkellä, kiitos. Laitatko huoneen piikkiin” Kerron huoneen numeron ja baarimikko laittaa laskun valmiiksi.

Katselen ravintolassa olevia ihmisiä. Suurin osa heistä on pareittain, muutamia mies- ja naisporukoita on, mutta minä taidan olla ainoa joka on yksin. – No ilta on vasta alussa. Musiikki on aika hyvää, olisi kiva tanssia – ajattelen, kun samalla viereltäni kuuluu, ”onko tämä vapaa?”

Käännyn katsomaan kysyjää, Aarne, pelastava prinssinihän siinä seisoo, osoittaen viereistä veikeää pallobaarijakkaraa.

”On se vapaa,” vastaan mielissäni. – Perunkin sen baarimikon ja vaihdan Aarnen sänkyyni. –

Aarne istuu viereeni. Hän vinkkaa baarimikolle, joka tulee palvelemaan.

”Kossuvichy jäillä”, hän tilaa.

”Oletko tullut tanssimaan”, kysyn, toivoen myöntävää vastausta. Minusta miehen pitää osata tanssia.

”Kyllä, ja kun tapasin sinut täällä, niin toivon että saisin tanssia sinun kanssa mahdollisimman paljon.”

”Kyllä se minulle sopii, tuolla on vapaa pöytä, mennäänkö sinne istumaan?” kysyn osoittaen ikkunan vieressä olevaa tyhjää pöytää.

”Mennään vain”. Aarne sanoo ottaen meidän juomat. Menemme pöydän luo, Aarne laittaa juomat pöydälle ja vetää tuolin minulle – vielä kohteliaskin – ja menee sitten pöydän toiselle puolen minua vastapäätä istumaan.

Taaskin meillä juttu kulkee tosi vaivattomasti. Välillä käymme tanssimassa. Aarne on hyvä tassimaan ja loppuillasta hänen kätensä eksyy aika alas minun lanteilleni, eikä se haittaa minua yhtään, - jos ei olisi muita, en välittäisi kuinka alas se vaeltaisi. –

Ilta menee niin nopeasti, että olen yllättynyt kun kuulutetaan viimeinen tanssi. Sen me tanssimme toisiimme tiukasti liimautuneena. Lähdemme ravintolasta ja hyvästelemme toisemme aulassa. Aarne lähtee vastahakoisesti mökilleen, - olisit tahtonut päästä yömyssylle, niin en minä olisi varmaan kieltänyt sitä sinulta. –

Menen huoneeseeni. Katson itseäni peilistä ja riisun vaatteeni – taidat tyttö liikkua vaarallisilla vesillä. – Käyn viilentävässä suihkussa mutta en kastele hiuksiani. Menen alasti sänkyyn kaikenlaisten ajatusten pyöriessä päässäni. Onneksi nukahdan melkein heti, nähden unta eräästä ihanasta miehestä.

Aattoaamu on aurinkoinen ja lämmin, herään vähitellen, venyttelen alastonta vartaloani nautinnollisesti. Nousen ylös ja aukaisen parvekkeen oven, mietin hetken ja astun parvekkeelle. Menen katsomaan kaiteen yli. Ketään ei ole nurmella kun aurinko ei vielä paista sinne. – no ei aina voi onnistua – ajattelen hymyillen ja palaan sisälle. Käyn vessassa ja pesulla. Istun pyyhkeen päälle tuolille, katson itseäni peilistä ja alan meikata. Kun olen tyytyväinen meikkiin harjaan vielä hiukseni ja nousen valitsemaan vaatteita. Otan tiukan valkoisen puseron ja siihen sopivan punavalkoisen lyhyen hameen. Alusvaatteita valitessa tulee mieleen että tarvitsenko niitä aamupalalla ollenkaan. En tarvitse, päätän. – minustahan on tullut aivan seko –  

Lähden aamupalalle, vain hame, tiukka pusero ja korkokengät päällä. Otan vielä käsilaukun jossa on puhelin, lompakko ja avainkortti. Vilkaisen lähtiessäni peilistä itseäni, nännit nöpöttävät sievästi valkoisen tiukan kankaan alla.

Kävelen portaita alas, kaksi miestä tulee vastaa – näkevätköhän nuo ettei minulla ole housuja – ajattelen kun miehet katsovat niin tarkasti minun sääriä ja varsinkin reisiä.

Ravintolaan saavuttuani katson ympärille, Aarne istuu yhden pöydän ääressä ja vilkuttaa minulle.

Otan munan, leipää, kinkkua, tuoremehua, puuroa, hilloa, kaksi räiskälettä ja hedelmän. Kahvin haen myöhemmin, ettei se jäähdy liikaa. Menen tarjottimen kanssa Aarnen pöytään istumaan.

”Huomenta, sinäkin tulit tänne aamupalalle.”

”Huomenta, pitää sitä miehen välillä syödä kunnon aamupala ja tulin samalla katsomaan löytyykö täältä hyvää seuraa”, hän sanoi hymyillen.

”No löytyykö?”

”Nyt löytyi. Mitä aiot tehdä tänään.”

”Ajattelin mennä rannalle, kun on niin lämmin ja aurinkoinen ilma.”

”Niin minäkin” Aarne sanoo niin nopeasti, että arvaan hänen keksineen sen juuri nyt.

Juttelemme kaikkea mukavaa, ja huomaan Aarnen katseen harhautuvan monesti rintoihin, eikä se haittaa minua yhtään. Ennemminkin olen hyvilläni, hän sentään huomaa että olen nainen, toisin kuin Heikki. Kun olemme syöneet ja juoneet kahvit. Nousemme ja lähdemme ravintolasta.

”Mihin aikaan menet rannalle”, Aarne kysyy.

”Varmaan kahdentoista aikaa.”

”Nähdään rannalla.”

Puolenpäivän aikaan puen mustavalkoiset liekkikuvioiset ja aika niukat bikinit päälleni. Katson peilistä ja olen tyytyväinen näkemääni. Mustavalkoinen asu sopii hyvin minun ruskettuneen ihoni ja mustien hiusteni kanssa. Otan lyhyen valkoisen rantatakin, jonka puen päälleni. Otan myös torilta ostamani korin, johon laitan avainkortin, juomapullon, kännykän, makuualustan, pyyhkeen, aurinkorasvan ja kukkaron jossa on varalta 20 € rahaa.

Menen hissillä alakertaan ja lähden kävelemään rannalle. Rannalla on paljon ihmisiä. Katselen ympärilleni. Minua kohti kävelee tuttu henkilö hymyillen.

”Hei, onpa hyvä että näkee tuttuja”, Aarne sanoo.

”Hei, kiva nähdä taasen”, sanon ja jatkan hyvilläni, kun hän tuli minulle kaveriksi, ”mihin mennään.”

”Mennään tuonne ravintolan lähelle, siellä on enemmän tilaa.”

Löydämme sopivan paikan. Levitän alustan hiekalle ja laitan korin sen viereen. Sitten otan rantatakin pois.

”Jeesus!” Aarne huokaa katsoen minua.

”En minä mikään jeesus ole”, sanon hymyillen, ”olen nainen jos et ole sattunut huomaamaan.”

”Ei sitä voi olla huomaamatta” Aarne sanoo häkeltyneenä.

”Miten sinä voit olla täällä yksin, onko sinun miehesi aivan hullu kun päästää sinut tänne eikä ole mukana”

”Se on siellä saksassa työmatkalla, sille työ on tärkeämpää kuin minä.” vastaan alakuloisesti.

”Hullu mikä hullu!” Aarne levittää viltin minun makuualustani viereen ja käymme makaamaan aurinkoon.

”Voisitko laittaa minulle aurinkovoidetta?”

”No ihan varmasti” Aarne vastaa ja nousee istumaan.

Kurottaudun ottamaan aurinkorasvan korista ja annan sen hänelle, käyden vatsalleni makaamaan. Aarne alkaa levittää voidetta ensin selkääni. Tunnen hänen lämpimien, voimakkaiden käsien hellät liikkeet. Sitten hän siirtyy jalkojeni voiteluun. Hän aloittaa kantapäistä siirtyen ylöspäin. Mitä lähemmäs kädet tulee pakaroitani, sen kuumempi minulle tulee. Bikinin rajat hän voitelee erittäin tarkasti.

”Käänny, niin voitelen toisenkin puolen.”

Emmin hetken ennen kuin käännyn. Aarne alkaa voidella vatsaani. Makaan silmät kiinni ja tunnen kuinka alapääni kostuu halusta. – Jos täällä rannalla ei olisi muita, niin riisuisin bikinit pois. –

Kun Aarne on saanut voiteen levitettyä, niin olen aivan kiimainen.

” Laitatko voidetta minullekin” Aarne kysyy käyden vatsalleen viltille.

”Selvä” sanon ja Aarne kääntyy saman tien vatsalleen.

 – Meinasiko pokka pettää – ajattelen huvittuneena ja samalla hyvilläni siitä ettei minusta näe kuinka kiihottunut olen.

”No, saitteko juhannuslohta”, kysyn, kun molemmat olemme asettuneet makaaman.

”Saatiin kaksi, toinen kahdeksan kiloa ja toinen kolme kiloa” Aarne sanoi ylpeyttä äänessä.

Otamme aurinkoa ja meinaamme mennä uimaan, mutta vesi on todella kylmää, niinpä jätämme sen väliin, vaikka uimassa on paljon ihmisiä. Olemme rannalla pari tuntia. Juttelemme kaikesta mahdollisesta, minä viihdyn hyvin Aarnen seurassa ja minulle tulee tunne että hänkin haluaa olla minun kanssa. Parin tunnin päästä ajattelen saaneeni tarpeeksi aurinkoa.

”Minun pitäisi lähteä takaisin kylpylään, ettei tule auringonpistosta ja alkaa olla jo nälkä” sanon Aarnelle.

”Minullakin on jo nälkä, mitä meinaat tehdä illalla?”

”Jos sinä et pyydä kaveriksi, niin istun huoneessani ja katson TV:tä” sanon huolettomasti.

”Voit kyllä unohtaa sen TV:n. Minä tulen takuulla hakemaan sinut ja heitän sen TV:n vaikka parvekkeelta alas.”

”Jos nähtäisiin vaikka kylpylän aulabaarissa noin kahdeksan aikaan, niin säätyisi se TV”, sanon hilpeästi.

”Minä olen silloin siellä”, Aarne sanoo ponnekkaasti.

Lähdemme molemmat kohti majapaikkaamme.

Seitsemän aikaan alan tälläytyä iltaa varten. Laitan aavistuksen enemmän meikkiä juhannuksen kunniaksi, kuin normaalisti. Kokeilen valkoista mekkoa ilman muita vaatteita. Se sopii minulle aivan upeasti. Mekko on ylhäältä tiukka ja olkaimeton. Helma leviää kauniisti, loppuen reisieni puoliväliin, tai oikeastaan hiukan yläpuolelle. Kun pyörähdän nopeasti peilin edessä, totean sen olevan niin lyhyt, että tarvitsen varalta alushousut.

Riisuin mekon ja puen päälleni Stokkalta ostamani alusvaatesetin. – Eivät nämä paljon peitä, mutta onhan minulla kuitenkin nimellisesti housut ja liivit – ajattelen nauraen, katsoessani alusvaatteita, jotka ovat niin läpinäkyviä, ettei mielikuvitukselle jää paljon tilaa. Puen mekon päälleni, laitan valkoiset tyylikkäät sandaalit jalkaani ja katson uudestaan peilikuvaa. Minulla on niin jännittynyt ja odottava olo, kuin olisin lähdössä ensitreffeille. Kaadan itselleni lasillisen Vanilla-siideriä ja juon sitä rentoutuakseni. Otan valkoisen käsilaukun, johon laitan avainkortin, korjausmeikit, rahakukkaron jossa on käteistä ja puhelimen. Sitten otan vielä minibaarista kolme pikkupulloa viinaa, kaiken varalta. Merkkaan ottamani pullot hotellin korttiin. – Valmis, nyt baariin. –

Lähden huoneestani kohti baaria. Vastaan tulee ihmisiä, ja huomaan saavani vieläkin päät kääntymään. Minulle tulee todella hyvä mieli, kun havaitsen olevani vieläkin huomiota herättävän näköinen. Baariin tultuani näen tutun valloittavan hymyn.

”Sinä näytät aivan upealta” huokaa Aarne ja katsoo minua päästä jalkoihin.

”Komealta sinäkin näytät” sanon katsoen Aarne, jolla on päällään vaaleat housut musta pikee-paita ja vaaleat kävelykengät. Istumme baarijakkaroilla ja tilaamme paukut. Meillä on todella hauskaa yhdessä. Muutaman paukun juotuamme Aarne ehdottaa, että lähtisimme rannalle.

 Rannalla on kova meno päällä. On oikein suomalainen juhannus. Osa porukasta on känissä kuin tilhet pihlajanmarjoista. Menemme istumaan aallonmurtajalle ja katsomme kuinka suomi juhlii keskikesää. Muistelen nuoruuteni juhannuksia ja mieleeni tulee varsinkin yksi, kun olin 17-vuotias. Kaivan laukustani esiin yhden pikkupullon ja avaan sen. Otan ryypyn ja ojennan pullon Aarnelle. Aarne ottaa pullon käteen, ”Meinaatko juottaa minut humalaan ja sitten käyttää hyväksi?” hän kysyy nauraen ja juo pullon tyhjäksi. – Ei huonompi ajatus – ajattelen. Seuraamme juhlijoita ja tyhjennämme vielä toisen pullon.

”Lähdetään käymään minun mökillä, niin saadaan vähän suurempia paukkuja”, Aarne sanoo ja vetää minut ylös. Kävelemme leirintäalueelle ja Aarne opastaa minut vuokraamalleen mökille. Hän aukaisee oven avaimella ja menemme sisään. Mökki on tilava ja siistissä kunnossa. Istun sängyn reunalle. Aarne tekee meille paukut vodkasta, banaanilikööristä ja spritesta. Huomaan hänen tekevän itselleen paljon väkevämmän paukun kuin minulle. – Hän on herrasmies, eikä aio juottaa minua tajuttomaksi, sata pistettä hänelle. –

”Haluaisitko paistaa juhannusmakkaraa?” Aarne kysyy.

”Tietenkin”, vastaan, ”Eihän juhannus ole mitään ilman notsi makkaraa.” 

”Notsi?”

”Nuotio makkaraa ja sinappia”

”Olen täysin samaa mieltä”, Aarne vastaa hyvillään.

Hän ottaa jääkaapista Hiillosmakkarapaketin ja sinappituubin.

”Tuolla on sellainen yleinen nuotiopaikka, mennäänkö sinne?”

”Mennään vain, onko sinulla yhtään olutta juomaksi?” Kysyn.

”Voi tokkiinsa, vaikka kuinka monta.” Aarne vastaa. Ottaa mustan kangaskassin, avaa uudestaan jääkaapin oven ja laittaa neljä oluttölkkiä, makkarapaketin ja sinapin kassiin.

”Eiköhän lähdetä”, hän sanoo ja avaa oven minulle. ”Jaa, hetki vielä, tarvitaan myös tätä”, Aarne sanoo ja ottaa takintaskusta monitoimiveitsen.

Lähdemme kävelemään kohti nuotiopaikkaa Aarnen opastaessa. Leirintäalueella on joillakin melkoinen meno päällä, - mahtaa joillakin olla aamulla tosi huono olo – ajattelen säälien. Tulemme makkaran paistopaikalle, siellä on puolentusinaa muutakin paistajaa. Istumme matalien pölkkyjen päälle nuotion ääreen. Joudun asettelemaan jalat aika tarkasti, kun mekkoni on niin lyhyt ja vastapäätä istuvat kaksi nuorta miestä seuraavat tarkasti reisiäni. Aarne ottaa kaksi pitkää vapaana olevaa makkaratikkua, ojentaen toisen niistä minulle. Sitten hän ottaa makkarapaketin ja monitoimiveitsen, avaten sillä pakkauksen ja tekee kahteen makkaraan viillot. Hän ojentaa toisen makkaran minulle. Työnnän kepin sen läpi ja alan paistamaan sitä nuotiolla. Aarne ottaa laukusta myös kaksi olutta ja ojentaa toisen avattuna minulle. Nuotiopaikalla käy monenlaista väkeä. Toiset tulee paistamaan makkaroita ja toiset muuten vaan juttelemaan. Juon olutta odotellessani makkaran kypsymistä. Kun makkara on kypsä, pyydän Aarnelta sinappia. Makkara maistuu hyvälle sinapin ja oluen kanssa. – Kesän ensimmäinen nuotiomakkara, vaikka on jo juhannus. –

”Haluatko toisen makkaran”, Aarne kysyy minulta, kun olen syönyt ensimmäisen.

”Ei kiitos, mutta toisen oluen voisin ottaa.”

”Minä paistan vielä toisen itselleni”, Aarne sanoo ja ottaa laukusta kaksi olutta ja yhden makkaran. Hän ojentaa minulle avatun oluttölkin ja alkaa paistaa toista makkaraa. Nuotion savu leijailee milloin mihinkin suuntaan, ärsyttäen välillä silmiäni.

Kun Aarne on syönyt toisenkin makkaran, lähdemme takaisin mökille. Ilma on uskomattoman hyvä juhannusaaton illaksi.

”Otetaanko tuolit tuohon nurmikolle aurinkoon ja istutaan siinä,” ehdotan Aarnelle tultuamme takaisin mökille.

”Joo, tehdään niin ja minä teen meille paukut. Käykö samanlainen kuin edellinen?”

”Käy hyvin”

Aarne menee sisälle viemään kassin ja tekemään paukkuja. Sillä aikaa minä nostan kuistilla olevat kaksi tuolia ja pienen pöydän auringon paisteeseen. Istahdan toiseen niistä tarkistettuani että se on puhdas. Ihmisiä kulkee mökin vieritse menevää tietä, toiset melkoisessa laitamyötäisessä. Pian Aarne tulee paukkujen kanssa ulos.

”Jaa, sinä ehditkin jo siirtää kalusteet”, Aarne sanoo ja tulee istumaan toiseen tuoliin laskien juomat pöydälle. Otan paukun ja maistan sitä, se on hyvää ja vähän väkevämpää kuin edellinen. – onkohan miehellä jotain mielessä, tiedä häntä mihin tässä vielä päädytään juhannusyönä. – Istumme katsellen juhannushulinaa ja jutellen jälleen vaivattomasti kaikenlaisista asioista.

Auringon painuessa alemmaksi jäämme puiden varjoon ja minua alkaa vähän paleltaa.

Aarne huomaa sen ja kysyy, ”menemmekö sisälle mökkiin, kun alkaa tulla viileä?”

”Mennään vain.”

Aarne ottaa lähes tyhjät lasimme ja nousee. Minäkin nousen ja kävelen ovelle, aukaisen sen ja pidän auki jotta Aarne pääsee sisälle lasien kanssa.

”Minun pitää käydä vessassa”, sanon ja menen vessaan. Lasken housut ja istun pytylle, - mihinkähän tämä johtaa. Jos päädymme sänkyyn, niin miten siitä eteenpäin? Mitä minä teen?... Olen minäkin ansainnut välillä kunnon seksiä…, jos annan Aarnen tehdä siirtonsa ensin ja elän sen hetkisen fiiliksen mukaan. – Vessasta tullessani Aarne tulee minua ovella vastaan.

”Minunkin pitää käydä siellä”, hän sanoo ja sulkeutuu vessaan.

Menen ikkunan luo ja katselen ohikulkevia ihmisiä. – Onkohan minusta vastusta, jos Aarne yrittää housuihini, – ajattelen ja tunnen kuinka alan kiihottumaan, – ei taida olla. –

Kuulen kun vessa vedetään ja hana aukeaa Aarnen pestessä kätensä. Vessan ovi aukeaa ja kuulen kun hän tulee selkäni taakse. Tunnen kuinka voimakas käsi tarttuu olkapäähäni ja kääntää minut itseensä päin. Aarne tarttuu hellästi leukaani kohottaen kasvojani ja kumartuu suutelemaan minua, – siinä se siirto tuli, eikä minusta ole mitään vastusta – Vastaan suudelmaa ja kohta suutelemme intohimoisesti. Tuntuu kuin kaikki pidätetyt tunteet ja kaipaukset syöksähtävät yhtä aikaan pintaan molemmilta. Suutelemme kiihkeästi toisiamme, Aarne tarttuu mekkoni helmaan ja vetää sen yläkautta pois. – Nyt ei ole paluuta. – Sitten hän laittaa käden selkäni taakse, tarttuen liiveihini, aukaisee ne taitavasti ja pujottaa nekin pois, heittäen tuolille. Hän suutelee minua intohimoisesti samalla hyväillen toista rintaa ja alaselkää. Tartun hänen paidan helmaan ja vedän sen ylös. Aarne irrottautuu, auttaa paitansa riisumisessa ja riisuu samalla myös päällyshousut, alushousut ja sukat. Siinä hän seisoo kulli pystyssä ilkosillaan. Tartun häntä kullista ja vedän hänet vuoteen luo – onpa kullilla kokoa, toivottavasti hän osaa käyttää sitä – tempaisen päiväpeiton lattialle ja kaadun sänkyyn selälleni. Aarne tulee viereeni ja suutelee minua kiihkeästi. Hän tarttuu stringeihini ja vetää ne rajusti pois. Kuulen niiden repeävän – nyt en voi enää palauttaa niitä Stokkalle, se myyjä osasi ennustaa oikein – ajattelen kiihottuneena. Aarnen käsi hyväilee rintojani ja puristelee kovia nännejäni. Tartun hänen jäykkään kulliin – minä haluan tämän heti sisälleni – ja runkkaan sitä. Aarne tulee päälleni ja ohjaan kullin oikeaan paikkaan. Se alkaa työntyä varovasti sisälleni, välillä ottaen hiukan takaisin päin. Lopulta se on kokonaan minun tiukassa pillussa täyttäen sen melkein kivuliaasti – minuun ei ole koskaan pantu sisään mitään näin isoa ulkoapäin – ajattelen ihan vauhkona. Aarne aloittaa varovasti, rytmikkään lanneliikkeen joka saa minut aivan villiksi. Alan työnnellä lantiota Aarnen tahtiin tehden kokoajan voimakkaampia työntöjä. Aarne lukitsee minun kädet omilla käsillään alkaen tosissaan panna minua. Olen siinä avuttomana nautinnosta sekaisin. Hetken kuluttua orgasmi saa minut valtoihin ja tunnen myös kullin paisuvan sisälläni ennen laukeamista. Jäämme siihen makaamaan hengästyneenä päällekkäin toisiamme syleillen. Hetken päästä Aarne pyörähtää pois minun päältäni ja jää viereeni makaamaan pitäen minusta tiukasti kiinni. Makaamme odottaen hengityksen tasaantumista.

”Sinä olet aivan mahtava nainen” Aarne sanoo. Laitan sormen hänen huulilleen merkiksi että hän on hiljaa. – Miten tästä nyt eteenpäin. Nousenko ylös ja lähden hotellille, vai jäänkö tähän…? Tässä on kyllä hyvä olla, mutta minä olen naimisissa… Vai olenko minä enää oikeasti naimisissa tai paremminkin, onko Heikki enää minun kanssa naimisissa vai työnsä kanssa. – Otan sormen pois Aarnen huulilta ja annan suukon.

” Minun pitää käydä vessassa”, sanon ja nousen ylös. Menen alasti vessaan ja suljen oven perässäni. Seison peilin edessä ja tunnen kuinka sperma valuu reittäni pitkin. Katson itseäni peilistä, - mitä minä tein, oliko se sen arvoista?... Kyllä se taisi olla… ja olikin, - ajattelen ja hymyilen peilikuvalleni.

Pesen alapääni ja kuivaan sen. Lähden pois vessasta ja kävelen sängyn luo. Aarne seuraa minua hiukan huolestunut ilme kasvoilla, mutta kun käperryn sänkyyn hänen kainaloon, hän hymyilee huojentuneena. Makaamme sängyssä raukeina jutellen vähän, kunnes nukahdan rauhalliseen uneen.

Aamulla herään kirkkaan auringon paisteeseen, aurinko paistaa suoraan meidän sänkyyn. Tunnen voimakkaat käsivarret ympärilläni. Katson Aarnea, hän näyttää tyytyväiseltä ja rauhalliselta nukkuessaan. Painaudun häntä vasten ja tunnen kuinka hänen kalunsa herää unesta ennen kuin hän. Tartun siihen kiinni ja alan hyväillä sitä. Aarne avaa silmät, suutelee minua ja hivelee hellästi minun märkää pilluani.

Läähätämme molemmat veltostuva kulli sisälläni, Aarne suutelee minua pitkään ja kierähtää lopulta pois minun päältäni.

”Minun täytyy käydä vessassa”, hän sanoo ja nousee ylös. Aarnen mentyä vessaan, mietin milloin viimeksi olen nainut näin hyvin, ja vielä kaksi kerta vuorokaudessa. Joskus nuorempana, Heikin kanssa. – Nykyisin nainti Heikin kanssa on sellaista, että jos haluan orgasmin, niin minun pitää itse loppu hoitaa omin sormin. – Minulle tulee sellainen olo, niin kuin Heikki olisi pettänyt minut. Kyllähän miehen pitäisi viedä homma loppuun asti tai ainakin olla mukana siinä. Makaan selälläni ja tunnen kuinka Aarnen sperma valuu pillustani kohti pyllyä. Hetken mielijohteesta tartun kännykkääni ja levitän reiteni. Valitsen kännykän valikosta kamera-asetuksen. Ojennan käteni suoraksi ja suuntaan kameran kohti pilluani. Otan kuvan ja katsoin minkälainen siitä tuli. Kuvassa näkyy auringon paisteessa karvakolmioni ja punainen juuri rajusti käytetty pilluni josta valuu auringon valossa kiiltelevää spermaa – tämän lähetän Heikille, niin hän näkee mistä jää ilman, kun ei ole suomessa viettämässä juhannusta – valitsen kuvaviestin ja Heikin numeron, emmin hetken aikaa ja painan peruuta painiketta.

Aarne tulee vessasta puhtaana.

”Saanko ottaa sinusta kuvan muistoksi”, kysyn ojentaen kännykän häntä kohti.

”Ilman muuta” Aarne sanoo ja poseraa lihaksia pullistellen.

Otan kuvan ja katson sitä, hyvä tuli. Nousen sängystä lähteäkseni vessaan.

”Tuliko hyvä kuva?”

”Tuli” vastaan ojentaen kännykän Aarnelle ja menen vuorostani vessaan pisulle ja pesulle.

Kun tulen takaisin Aarne makaa sängyllä alasti ja kysyy ilkikurisesti, ”mitä sinä tuolla toisella kuvalla meinaat tehdä.”

”Meinasin lähettää miehelleni juhannuskuvaksi, että näkee miten keskikesän juhlaa kuuluisi viettää. Mutta en kuitenkaan viitsinytkään lähettää.”

”Hyvä ettet lähettänyt, olisi ollut liian rajua. Oletko ollut aikaisemmin muiden kuin miehesi kanssa.?”

”En avioliiton aikana, mutta ennen sitä. Itse asiassa yhtenä juhannuksena olimme saaressa, ja olin silloin yhden pojan kanssa. Olin silloin 17-vuotias. Heikki on ollut avioliittomme alkuaikana yhden minun kaverin kanssa.”

” Mistä tiedät?”

”Tämä kaveri itse kertoi sen jälkeen kun Juha oli noin vuoden vanha.”

”Mitä teit, kun sait tietää?”

”En mitään, ajattelin silloin että on parempi unohtaa koko juttu kun meillä meni muuten niin hyvin.” Vastasin haikeana ja jatkoin, ”ei sitä ollut helppo unohtaa, eikä Heikki vieläkään tiedä

minun tietävän.”

Olemme hetken hiljaa. Aarne katsoi minua pitkään. ”Voi että minua harmittaa kun lupasin Teijalle tulevani heidän mökille tänään. Pitäisikö minun perua se?”

– Peru, peru, jää minun luo! – ”Et sinä voi sitä perua, Teija pettyy jos et mene. Muutenkin voi olla ihan hyvä että erotaan tänään, ettei tämä mene liian vakavaksi” – jää, jää! –

”Niin se varmaan pettyisikin. Kai minun pitää mennä sinne, koska olen luvannut ja pidän lupaukset aina jos vain voin. Eikä minua haittaisi vaikka tämä menisikin vakavaksi. Jos et olisi naimisissa, en varmasti lähtisi mihinkään. Ottaisin huoneen kylpylästä.”

”Jos en olisi naimisissa, sinun ei tarvitsisi vuokrata huonetta, vaan minä ottaisin sinut minun huoneeseen alivuokralaiseksi pieniä tai sinun tapauksessa isoja palveluja vastaan”, sanoin nauraen ja samalla vilkaisten hänen kullia.

”Sinähän se hurjia juttelet,” Aarne karjaisee nauraen ja hyökkää minun kimppuuni. Heittää minut selälleni sänkyyn, tulee päälleni lukiten jaloillaan minun jalat ja käsillään käteni. ”Sinulle pitäisi opettaa vähän tapoja.” Hän suutelee minua tulisesti pitkään. Nautin hänestä joka solullani. Kun lopetamme suutelemisen ja Aarne vapauttaa minut. Hän kierähtää viereeni makaamaan.

Katson kelloa, se on kymmenen. ”Minun pitää lähteä aamupalalle”, sanon haikeana.

”Minunkin pitää ruveta pakkaamaan. Mökki täytyy luovuttaa kahdeltatoista.”

Nousen vastahakoisesti ylös ja kerään vaatteeni. Alushousut ovat niin rikki, ettei niitä voi käyttää. Heitän stringit Aarnelle. ”Tuossa sinulle muisto minusta, voit korjata ne jos haluat”, sanon nauraen.

Aarne ottaa stringit ilmasta kiinni ja sanoo, ”Jos joskus kohdataan niin, palautan ne korjattuna.”

Laitan mekon päälle ja liivit kasilaukkuun – mitäpä sitä liiveillä kun ei ole housujakaan – katson vielä peilistä itsenä ja kampaan hiukset.  – Minähän oikein hehkun. –

”Mikään ei ole niin seksikästä, kuin se että tietää, ettei naisella ole alusvaatteita mekon alla”, Aarne sanoo unelmoivana.

”Ei minulla ollut silloinkaan, kun olimme tanssimassa.”

”Jos olisin tiennyt sen, se ilta olisi päättynyt toisin.”

”Harmi, ettet tiennyt, olin valmistautunut nopeaan riisuuntumiseen” sanon kiusoitellen.

”Sinä se osaat kiusata minua, avutonta miestä.” – Et kyllä kovin avuttomalta tuntunut – mietin ajatellen mökin tapahtumia.

 Minä vien sinut autolla hotellille” Aarne sanoo kun on pukeutunut ja ottaa auton avaimet.

Hotellin pihalla vielä suutelemme haikeina. Nousen autosta, auto lähtee liikkeelle ja Aarne vilkuttaa minulle. Vilkutan takaisin. Menen surullisena syömään aamupalaa.

Maittavan aamupalan jälkeen mielikin on parempi ja menen portaita pitkin huoneeseeni. Katson vielä peilistä itseäni, minä tosiaan hehkun. Istahdan tuoliini ja avaan tietokoneen. Luen sähköpostin, Heikiltä on viesti missä hän kertoo työasioista ja kysyy kuinka minulla menee. Vastaan hänelle että hyvin menee ja muuta turhanpäiväistä. Katson myös iltapäivälehtien otsikoita, taasen on hukkuneita. Ovelta kuuluu koputus - Kukahan se on – ihmettelen ja menen avaamaan oven. Aarne seisoo siinä hymyillen.

”En ole vielä korjannut housuja, mutta tulin tuomaan varalta yhteystiedot, jos sattuu että sinä olet joskus vapaa”, hän sanoo hymyillen hurmaavasti ja ojentaa minulle siististi kirjoitetun lapun.

”Tule sisään, ei kai sinulla niin kiire ole, ettet ehdi tutustua huoneeseen?” kysyn ja laitan lapun yöpöydälle.

”Ei ole” hän vastaa ja astuu sisään.

”Sinullahan on upea huone, tällä mahtuisi pitämään vaikka pippalot.”

”Kyllä täällä mahtuu yksin hyvin nukkumaan.”

Aarne katsoo minua pitkään ja kysyy, ” etkö lähtisi minun kanssani Kainuuseen mökille?”

”En minä voi lähteä, minun pitää lähteä ylihuomenna Vantaalle.”

”Mikä pakko sinun on sinne tyhjään taloon mennä.”

”Nämä velvoittaa”, sanon ja nostan vasemman nimettömäni pystyyn.

”Ymmärrän”, Aarne sanoo, kääntyy ja katselee ikkunasta merimaisemaa. Minä seison sanattomana hänen takana.

Äkkiä Aarne kääntyy minuun päin, tarttuu vyötäröstä ja suutelee minua. Vastaan suudelmaan ja kohta suutelemme kiihkeästi. Aarne hyväilee selkääni ja liu’uttaa kättä alemmas kohti pakaroitani. Puristan Aarnen tiukasti itseäni vasten. Tunnen kun alan taasen kiihottua.  Hänen kätensä menee helmani alle löytäen paljaan pakarani jota hän alkaa hyväillä lempeästi. Vedän hänet toisen vuoteen luo ja alan aukoa hänen farkkujen vyötä. Aarne auttaa minua ja kiskoo kaikki vaatteensa pois. Tarttuu minun mekkoon ja pujottaa sen pois.

”Nyt sinun ei tarvitse repi minun alusvaatteita”, sanon nauraen.

Tartun päiväpeittoon ja heitän lattialle – tästähän alkaa tulla tapa. –

Aarne koppaa minut syliin kuin tyhjää vain, heittää minut sängylle ja tulee päälleni. Hän suutelee minua kiihkeästä, tunnen hänen partavetensä tuoksun huumavana. Hän laskeutuu alemmas ja työntää päänsä jalkojeni väliin alkaen nuolla jo valmiiksi hellää pilluani ja klitorista.

– Milloinhan minun pillua on viimeksi nuoltu, siitä on vuosia – välähtää mielessäni siinä kiiman keskellä. Kun alan olla laukeamispisteessä, Aarne lopettaa ja tulee päälleni työntäen kovan kullinsa varovasti minuun. Ehdin saada orgasmin ennen häntä, sillä hänellä kestää kauemmin laueta kuin edellisillä kerroilla.

– Kolme kertaa vuorokaudessa, tämähän on niin kuin nuorena tyttönä – ajattelen huvittuneena ja hyvilläni. Aarne nousee sängystä ja menee vessaan. ”Taidan alkaa tulla vanhaksi, kunto taitaa pettää”, hän naurahtaa mennessään. Makaan sängyssä ilkosillani. Kun Aarne tulee vessasta, hän sanoo, ”Minun pitää varmaan lähteä ajamaan Teijan mökille”. Ja alkaa pukeutua. ”Mitä sinä aiot tehdä tänään?”

”Makailen tässä.”

Aarne katsoo alastonta vartaloani, ”ja minun pitäisi lähteä ajamaan kuumassa autossa 200 kilometriä.”

”Niin, voisitko avata tuon parvekkeen oven lähtiessä, ettei minulle tule kuuma” sanon nautinnollisesti venytellen ja yrittäen pitää hymyni kurissa.

”Sinä kiusaat minua tahallaan, mitä jos minä nostan sinut parvekkeelle ja lukitsen sinne ilman vaatteita?”

”Kyllä joku tulee minut pelastamaan, kun vähän vilauttelen kaiteen raosta. Pääsee valmiiksi liukastettuun koloon.”

”Voi hyvänen aika sinun kanssasi, sinä olet aivan mahdoton,” Aarne sanoo nauraen ja läpsäyttää paidallaan paljasta reittäni.

Aarne on saanut vaatteet päälleen ja tulee luokseni, suutelee minua ja sanoo, ”minulla on jo nyt kauhea ikävä sinua. Jos sinä olet joskus vapaa, niin ota minuun heti yhteyttä. Lupaatko?”

”Lupaan.” vastaan ja päässäni alkaa soida: Jos viel olet vapaa…

”Nyt minun pitää lähteä. Hei, hei. Ja tiedän, ettet makaile siinä kauan”, hän sanoo hymyillen, avaa oven ja astuu käytävään, jättäen oven selälleen.

Käytävästä kuuluu vielä, ”kiusa se on pienikin kiusa.”

Hyppään ylös sängystä, kietaisen peiton ympärilleni ja ryntään ovelle. Vilkaisen käytävään ja käytävän päässä Aarne vilkuttaa hymyillen minulle. Vilkutan takaisin ja suljen oven. Jään nojaamaan oveen – tämä on uskomaton juttu, minä hillitty ja hallittu nainen heittäydyn tällaiseen suhteeseen ja noin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Olen naimisissa oleva nainen. Kuinka voin katsoa Heikkiä silmiin tapahtuneen jälkeen. Toisaalta ei Heikilläkään ollut mitään ongelmia se oman syrjähyppynsä jälkeen. – Menen takaisin sängylle makailemaan ja päässäni soi edelleen vaikka en muista kuin kertosäkeen ja sävelen.

Otan yöpöydältä siististi kirjoitetun lapun. Siinä on Aarnen puhelinnumero ja sähköpostiosoite. – Pitäisikö minun sittenkin ajaa Kainuun kautta kotiin?  Ei. Ensi selvitän omat asiani ja katson miten meillä Heikin kanssa menee. – Ummistan silmäni ja torkahdan hetkeksi. Herään säpsähtäen ja katson kelloa. Kello on varttia vaille neljä. Täytyy nousta ylös.

Pesulla käytyäni puen päälleni puseron ja pitkän hameen. Lähden alas ja menen aulabaariin, tilaan oluen ja sitä juodessani mietin, mitä tekisin. – Tänään on tanssit Nicossa, taidan mennä sinne. – Käyn syömässä ravintolassa tonnikalasalaatin ja palaan huoneeseeni. Kulutan aikaa surffailen netissä – Pitäisikö lähettää se aamulla itsestäni ottamani kuva Aarnelle? Ei, silloinhan hän saisi selville minun sähköpostiosoitteen. Pitää kysyä Juhalta miten postia voi lähettää anonyymipalvelun välityksellä. –

Puoli kymmenen aikaan alan valmistautua tansseihin. Laitan juuri saman asu kuin edelliselläkin kertaa.

Ravintolassa ei ole läheskään niin hauskaa kuin viime kerralla, vaikka saan tanssia paljon. Lähden jo puolelta öin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna herään hyvin levänneenä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Nousen venytellen ylös ja päätän tänään käydä pitkällä lenkillä aamupäivällä. Aamupalan jälkeen katselen netistä uutiset ja lööpit sekä vastaan Heikin tyhjänpäiväiseen sähköpostiviestiin. Lähetän viestit myös lapsilleni ja parille kaverille, kysellen miten juhannus meni.

Puen päälleni shortsit ja t-paidan, jalkoihini laita lenkkarit ja lähden lenkille. Juoksen kovaa saadakseni kunnon hien. Yritän olla ajattelematta mitään, mutta huomaan ajatusteni palaavan aina samaan asiaan, vertaan Heikkiä ja Aarnea toisiinsa. Jostakin syystä Aarne on aina vahvoilla vertailussa. Kun olen juossut noin 45 minuuttia, suuntaan kohti kylpylää ja otan lopuksi kunnon spurtin. Puolikilometriä ennen Edeniä, minun on pakko hidastaa koska tuntuu, etten enää saa tarpeeksi happea.

Huoneeseen päästyäni rojahdan sängylle ollen täysin puhki.

Suihkussa käytyäni tunnen oloni hyväksi ja nälkäiseksi. Pukeudun sunnuntain kunniaksi valkoiseen mekkoon, valkoisiin liiveihin ja mietin, minkälaiset pikkarit laittaisin, kun settiin kuuluvat ovat Kainuussa korjattavana. Laitan vaaleanpunaiset stringit.

Menen ravintolaan syömään herkullisen aterian. Iltapäivällä käyn meressä uimassa, vaikka vesi on vielä tosi kylmää.

Illalla pakkaan tavarat valmiiksi, että pääsen aamulla ajoissa matkaan.

Aamulla herään haikeana. Näin taasen unta Aarnesta. – Tänään on sitten kotimatka tyhjään taloon – Nousen sängystä, tälläydyn ja lähden aamupalalle – tulee kyllä ikävä näitä aamupaloja – ajattelen, verraten aamupalaan, minkä syön yleensä yksin kotona. Kuppi tai kaksi kahvia ja leivän pala. Minä ajankin Turun kautta ja käyn tervehtimässä Katjaa ja sieltä menen Juhan luo, vähän oppia saamaan.

Kun olen saanut matkatavarat autoon ja kylpylän lasku on kuitattu, käännän auton keulan kohti Turkua.

Matkalla ajattelen paljon nykyistä elämäntilannettani. – Heikki saa valita minun ja kokoajan kasvavan työmääränsä välillä. Minä en suostu istumaan kotona ja odottamaan minkä lupauksen hän seuraavana peruu. En suostu enää olemaan ”Nokian-leski”. Täytyy elämässä olla muutakin kuin odottamista. – Kilometrien jäädessä taakse, palaan aina mietteissäni samaan asiaan. – Ollaanko Heikin kanssa jo montun pohjalla niin syvällä ja peruuttamattomasti, ettemme pääse enää huipulle. Vai olisiko joku muu valmis kapuamaan huipulle minun kanssa ja pysymään siellä mahdollisimman pitkään, tai mikä parempaa kapuamaan vielä ylemmäs. –

Vietän yhden yön Turussa Katjan luona ja yhden Juhan luona Helsingissä, saaden häneltä samalla opastusta anonyymiviestien lähettämiseen. Ja tenttaukset, mihin sellaisia viestejä lähetän.

Viiden kuukauden kuluttua perjantaiaamuna tartun kännykkääni, selaan nimiä ja valitsen Lauran nimen. Painan soita näppäintä. Puhelimesta kuuluu hetken aikaa hälytysääni ja sitten vastataan:

”Aarne” kuuluu tuttu matala ääni.

”Minna tässä, muistatko minut, tavattiin juhannuksena.”

”Minna, voi hyvä jumala, muistanko?” Kuuluu yllättynyt ja iloinen ääni. ”Minä sain sinulta valokuvankin kesäkuun lopussa, mutta siinä ei ollut lähettäjän tietoja, mutta tunnistin siitä kyllä. Miten minä olisin sinut voinut unohtaa. Minä olen ollut koko kesän itselleni vihainen, kun en vaatinut sinulta yhteystietoja enkä kysynyt edes sinun sukunimeä. Soitin Edeniinkin, mutta ei ne anna tietoja asukkaista.”

”Minä sain asiat järjestykseen ja ajattelin voitaisiinko tavata joskus jossakin, vaikka Ikaalisten kylpylässä.”

”Ja ihan varmasti, joko lähden tänään ajamaan” Aarne huudahtaa innostuneesti.

”Kyllä se minulle sopii”, vastaan innoissani ja tunnen kuinka lämmin tunne alkaa levitä alapäästä ympäri kehoani.

”Minä varaan huoneen”, sanoo Aarne, ”nähdään siellä tänään. Olen muute korjauttanut ne stringit, otanko ne mukaan.”

”Ehdinkö käyttämään niitä?” kysyn nauraen.

”Et ehdi” hän vastaa iloisena, ”enkä ota mukaan, saat itse hakea ne täältä Kajaanista.

”Selvä, nähdään Ikaalisissa. Hei”, sanon tyytyväisenä.

”Et uskokaan kuin iloiseksi tämä puhelu teki minut. Nähdään siellä. Ja aja varovasti. Hei.”

”Hei, hei.” – kyllä tämä puhelu teki minutkin iloiseksi. –

Lopetin puhelun, vaihdan Lauran nimen tilalle Aarne ja alan pakkaamaan matkalaukkuja. Vasemmassa nimettömässäni ei ole mitään ylimääräistä.